pienen jrven rannalla
kauan sitten kadonneena
seisoo mkki yksininen
talo kaikkein kovimman

marssii omalla maallaan
omat saappaat jaloissaan
ne ei kiviss kompuroi
vaan potkaisee ne pois

nyt on mies!

suureen hetkeen valmiina
puoli pulloa nauttineena
pns painaa tuvan nurkkaan
hohtimet hoitavat hamuaa

jrki lhtee, ni j
veri tytt nielun, suun
kyll mies kivun kest
mutta ei hpe

nyt on mies!

aamuisin hertessni evstn itseni pivn
kertaamalla mielessni kaikki ne asiat,
joissa olen elmssni eponnistunut,
ja kaikki ne mahdollisuudet,
jotka olen jttnyt kyttmtt

te ette tied mitn
min tiedn kaiken
tukeanne en tarvitse
apuanne en kaipaa

itse oman hautani kaivan
viereen kiven komeimman
itse oman ristini kannan
sen viimeisen matkan pahimman

nyt on mies!