Outtaa tyttö tienposkessa yöllä suluhastaan
Kuu paestaa kapaleena, hanget hohtaa
Lpusa poeka kaavvan sitten tulla häntä vastaan
Soe kaakana aesakello, hän reessä rakaasa kohtaa

Kuu paestaa helleesti
Kuollu aijjaa kevveesti

Värjee kuu öestä hankee
ee suluhosta varjoo lankee
Kiitää reki järven selekee
etkö jo tyttöni pelekee?

Ee tiiä tyttö, jo kaavan aekoo on suluho ollu vaenaa
Hiljanen mies ee mittään virka, totisena hevosta ohjoo
Kelemeet sormet tyttöön tarttuu ja kylymään syliin paenaa
Kirkuvvoo neitoo mukanaan viep kohti haavvan pohjoo

Kuu paestaa kuolllu ajjaa
kohti manan maijaa
Viep tyttöö mies kylymän käjen
hautumuahan Vehmasmäjen