Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu.
Kki kukkuu siell ja kevt on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.

Ma tunnen vaaras' ja vuoristovys'
ja kaskies' sauhut ja uinuvat ys'
ja synkkin metsies' aarniopuut
ja siintvt salmes' ja vuonojen suut.

Siell' usein matkani mrtin
lpi metsien kulki ja nreikkin,
Min seisoin vaaroilla paljain pin,
miss Karjalan kauniin eessin nin.

Terve, mets, terve, vuori,
terve, metsn ruhtinas!
Ts on poikas uljas, nuori;
esiin ky hn, voimaa tys,
kuin tuima tunturin tuuli.

Metsn poika tahdon olla,
sankar jylhn kuusiston,
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii lyn
ja maailma Unholaan jkn.

Ihana on tll rauha,
urhea on taistelo:
myrsky ky ja mets pauhaa,
tulta iskee pitkinen
ja kuusi ryskyen kaatuu.