Kuulla sen sai tää koko kansa,
kun sinun luokses tulla sain.
Kun minut vapautit, omaksesi otit
olin kanssasi kaiken aikaa.

Nähdä ne sai taas kaikki muuttui
kun palasin taas entiseen
Perheen pienimmälle sekä ystävälle
aiheutin suuren murheen.

Jälleen painuu pää.
Jaksaisi ei elää tänään.

Jeesus, hylkäsitkö minut,
etkö mahdu sydämeeni?
Orjuuttani jälleen vaihdan vapauteeni.
Pääse en irti enää.
Jeesus kantaisitko minut?
Enää jaksa välittää
en pysty enkä jaksa
jätän kaiken tämän tähden.
Paluuta ei oo enää.
Jumalaa ei oo enää.

Tyhjäksi teit. Kai tahdoit täyttää,
mut synti jäikin elämään.
Kai usko voimaan loppui, parannukseen tottui,
vaikka sut mä tahdoin löytää.

Kai tarvitsee tää maailma raukan,
joka muita muistuttaa:
epäonnistuneen, mielen kieroutuneen
tahtonut on Herra poistaa.

Mistä voimaa jatkaa?
Ystävää ei oo lohduttamaan.

Mikä varsinainen sankari,
joka kiveen kompastuu.
Ekaan mutkaan tapetaan, ei pääse edes alkuun.
Aikaan saa pelkkää pahaa.
Ehkä pilkkaan Pyhän Hengen
ajatuksein tuomittiin.
Ja tämä Herran suuri sotilas
menee suoraan Helvettiin,
josta paluuta ei oo enää.
Jumalaa ei oo enää.