Hautajaisten suruarmeija
Minun sieluni matkaan saattaa
Tämä kirstu on ahdas
Ruumispaitani kuristaa

Arkun kannelle multaa
Vaikka siinä on sontaa, siinä on kultaa
Luopio, petturi, kuriton ruumis
Niin mykkä, kun on aika huutaa

Ken päättyy paaden alle
Kuuluu vain kuolemalle

Hiirenkorvilla elämänkirja
himo kahlata kannesta kanteen
Meitä lietsoo sanaton kauhu
kesken lauseen nukahtaa

Maa on pyöreä
Elämä ei ole jatkumon kiertopalkinto
Tai kierreportaat nirvanaan
Kuin pannukakku, jonka reunalta pudotaan

Ken päättyy paaden alle
Kuuluu vain kuolemalle

Poveen maan - päälle multaa ja loskaa
Lasketaan - täältä nousta ei koskaan
Kunnes taas - päälle multaa ja loskaa
Kohdataan - täältä nousta ei koskaan