[Sävel: Annala, Hyrkäs, Saikkonen / sanat: Annala / sovitus: Mokoma]

sinä sanoit: ei!
et tahdo nähdä enää naamaani
hymy muuttunut virneeksi
virne tavaksi
näytät sormella ovea
ovi on avoinna
niin se on
on rakkautemme usein kohtuuton
vaaditaan vaan ei
mitään anneta
ja kun viedään
niin viedään tuhkatkin pesästä
poltetun maan - jälkeesi jätät ja sieluuni saat
poltetun maan - jättää muistomerkiksi sydänalaan
poltetun maan - tuhkassa ryven ja todistaa saan
poltetun maan taktiikkaa
siis katsokaaa
savun hälvettyä tutkin tilaani
sydänmaani hehkuu
hiipuu hitaasti
ei jäänyt mitään
mitä muistella
poltetun maan - jälkeesi jätät ja sieluuni saat
poltetun maan - jättää muistomerkiksi sydänalaan
poltetun maan - tuhkassa ryven ja todistaa saan
poltetun maan taktiikkaa
aja!