Se kasasi taakan kantaakseen
vihan temppelin teki kodikseen
pimell tytti hallit ja huoneet
kirosi rakkauden ja sille sielunsa suoneet
mutta yksin jaksanut ei, oli taakkaa liikaa
lhti etsimn orjaa, renki, piikaa
vaan lysikin jotain mit etsinyt ei
lyt etsijn mustan sydmen vei

Hetken pimest luopuu
kauneudesta juopuu

...ja sen mukanaan kantaa
temppeliins avaimet antaa
kaikki aarteensa, sielut pimeydest
antaisi Rosemaryn rakkaudesta

Se koskettaa toista toivoen vaan
ettei yksin jisi kokonaan
vaan yksin Se j ja me tiedmme sen
Tuonen porteista kulkee vain yksininen

Hetken pimest luopuu
kauneudesta juopuu

...ja sille alistuu
nyr lapsi alla mustan kuun
silti kauneus ei palvo pimen tyt
ei pysty elmn ikuista yt
se hiipuu pois, se lakastuu
omiin kyyneliins hautautuu
tt ymmrr ei tuo langennut parka
mik kive oli on nyt viiltvn arka