Vanhan miehen
Pakkasherran
valtakunta lumen ja jn
hallittuaan erehtyi kerran
talven portit raotti eteln

Valtiaaksi kevt tahtoi petollinen krmeenkieli
lmmn rinnassansa toi viekas kevtneidon mieli

Ei nhnyt vaaraa
kuolemaansa Pakkasherra edessn
joka antaisi kaiken
eteliset maansa valtakunnasta lumen ja jn

Nyt talvi taitaa kuolla
kevt pst niskan plle
halla kivet taskussansa vaeltaa jrven jlle

Lumo kauniin immen talven valtiaan sai kiihottumaan
hylkisi maailmansa jmyrskyt pohjoisen
kuninkaasta kuolevaksi kosketuksen thden
kuin nyljetty vailla lunta menetetty valtakunta

Vanha mies Pakkasherra
ja kevn neito julma sydmestn
kuristi tuon langenneen miehen
valtakunnasta lumen ja jn