selin hiilikasaan seison,
sisn katselen
ja mietin
sit mit ole en

kaiken tiedt, teet ja osaat
minua paremmin
niin min luulen ja pahoin epilen
te ette minua, vaan min teit tarvitsen

aavistin, etten koskaan
en ikin, milloinkaan
min pysty
tmn parempaan

kaiken sen, mink tll
lapset, min teille tein
neuvoja annoin
ja suojelin
en korjata voi, mit tuhosin

hiuksesi
kampaan kauniiksi
taakse korvasi
tmn kerran viimeisen

yllesi
talvitakkisi
kylmn suojaksi
autan kerran viimeisen

silmni m suljen,
teidt aikuisina nn
onko hyv, ett tnne jn?

jos kaikki onkin harhaa,
unikuvaa vaan
olenhan lapsi
kahden vanhemman
joilla lasta ei saisi olla ollenkaan

hiuksesi
kampaan kauniiksi
taakse korvasi
tmn kerran viimeisen

yllesi
talvitakkisi
kylmn suojaksi
autan kerran viimeisen

rakas lapseni
kulje kanssani
viel hetken viimeisen

anna anteeksi,
olen vaivaksi...
en ole pitkn aikaan
ollut en oma itseni