Kokonainen valtameri
mahtuu pehmeälle ihollesi
sen rantoja kaluan
kuljen tahallani itseni eksyksiin
on niin lämmintä olla täällä
sädekehäsi hehkussa
pehmeiden siipiesi suojassa
aamuauringon lantiolla

Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun
aamun kirkkaassa valossa
kun sinut viereeni saan
et pääse pois ollenkaan
et lennä enää milloinkaan
valon rajalla, rajalla taivaan ja maan
on kylmää, vesi jäätyy uomaansa
siellä kadonnutta sydäntäsi etsit
löydät yön joka päivää keinuttaa

Yö keinuttaa!

Silmäsi syvissä kuopissaan
makaavat kivisiksi muuttuneina
sydän eloton rinnassasi
lepää kovaksi luutuneena
imettäjän rintasi
roikkuvat kuivuneina
siipiesi riekaleet
likaisilla lakanoilla

Elämä lupasi liikaa kai, sait
syliisi vain arjen
etkä mitään muuta saa
yö päivää keinuttaa

Ja minä lupasin liikaa kai, sait
sydämeesi arven
etkä mitään muuta saa
yö päivää keinuttaa