[Sävel: Annala, Saikkonen / sanat: Annala / sovitus: Mokoma]

on huoneessani vieras olento
se tahtoo ajaa minut ahdinkoon
kantaa harteillansa päätä outoa
kolmet kasvot tuijottavat
edessäni kasvot laiskan pulskeat
tuskin oivallusta saaneet ikinä
toiset kasvot sitä silti pelkäävät
katseen alas maahan laskevat
nämä kolme ovat yhtä
eivät minua säästä
nämä kolme otteestansa
eivät minua päästä
kasvot viimeiset ne punaan peittyvät
hampaat irvessä ja suonet koholla
se huutaa: nämä veljet tappakaa!
raivohulluutensa partaalla
nämä kolme ovat yhtä
eivät minua säästä
nämä kolme otteestansa
eivät minua päästä
kolme = yhtä
pahimmasta päästä
torjut niistä ensimmäisen
ja voit kaikista päästä