Joi poika senkin kuukauden
Ja aikaan kauniin aamunkoiton
Hn kouristeli itkien
Nyt viina veisi voiton

Niin iti saapui huoneeseen
Valituksen kuullessaan
Hn vaiti katsoi juoneeseen
Kalmankalpeaan

Veti verhot ikkunaan
Ja otti tuolin alle
Kun poika yski
Verta lattialle

Mitn sanottavaa ollut ei
Tarttunut ei ksi toiseen
idin katse ulos vei
Aamuaurinkoiseen

Niin kului tunti, toinenkin
Ja hiljeni sen pojan peti
Ja iti ylleen haalarin
Ja saappaat jalkaan veti

Yli pellon pahaisen
Laahusti naapuritaloon
Astui varoen
Vhiseen valoon ...

Ei kiire vaivannut kysyj
Vain yhdest oli huoli
"Soittakaa kirkolle
kun poika sken kuoli"